Nuoruus ja hulluus

Eli pankkiterminologiassa korrektilta nimeltään riskisietokyky. Nyttemmin useamman finanssioppaan kahlanneena olen altistanut itseni tarkoitushakuisesti kansalaisten päähän kohteliaasti ajettavalle rationaaliselle talousajattelulle, jossa kannustetaan nuorempia sijoittamaan riskisemmin esimerkiksi osakkeisiin, kun taas ikääntyvälle väestölle suositellaan vähätuottoisempia ja näin ollen ”turvallisempia” vaihtoehtoja, jotta vanhuudenturva ei olisi yhtäkkisesti kaikonnut taivaantuuliin juuri  silloin kun sitä tarvittaisiin. Hyvä niin. Minun tapauksessani oppaitten opit ovat kuitenkin olleet pikemminkin tie syvempään itsetuntemukseen kuin raamattu valittavalle sijoitusstrategialle. Huomaan nimittäin (taas kerran?) eläneeni täysin ylösalaisin, niin rahojen kuin muittenkin asioitten suhteen. Kun olin nuori, vältin aika lailla systemaattisesti kaikkinaista turhan riskin ottamista: tein aina tunnollisesti läksyni, luin kokeisiin ajoissa, olin varovainen auktoriteettien kanssa, säästin enkä tuhlannut, en ryhtynyt kokeilemaan suuremmin mitään mistä en olettanut selviäväni, en mennyt uimahallisssa hyppäämään kerroksista (eli johonkin oli kadonnut tai kätkeytynyt se ensimmäisen blogini kansakoulutyttö!), en ryypännyt tai rällestänyt, pössytellyt tupakoita koulun nurkkien takana ja mikä ehkä kaikkein määräävintä: en oikeastaan osannut unelmoida mistään. Tervesieluisen tyttökaverini ruusunpunaisena liehuvat ikkunaverhotkin saivat minut oikein näkemään punaista! Siis realisti kiireestä kantapäähän. Näin jälkeenpäin ajatellen olen ollut aikalailla kurjassa jamassa. Sen verran olen kuitenkin tajunnut, että lähdin kotoa, muutin pois, muualle, eteenpäin, jonnekin, vaikka edelleenkin ilman suuria unelmia paremmasta, keskiverto-opiskelijamaailman harvasilmuinen turvahäkki  taatusti ympärilläni, opiskelemaan sitä minkä jo suhkoht hyvin hallitsin. Sielläkin  jatkoin niukkuuden filosofiaani, aikana jolloin jotkut opiskelijatovereistani nostelivat surutta maksimimäärän runsaskätisesti jaeltavia opintolainoja sijoittaakseen ne vaikka turkin ostamiseen, rahastoihin korkoa kasvamaan tai muuten vaan leveämpään elämiseen, matkusteluun tai kaljanjuontiin. Elettiinhän silloin juuri yhteiskunnallisesti vaurasta kahdeksankymmentälukua. Käänne asenteissani sai vielä odottaa, jos sitä nyt edes varsinaiseksi käänteeksi on mielekästä nimittää. Enhän ole nytkään lakannut täysin varautumasta tai suunnittelemasta, en ole vieläkään myynyt kaikkea ja muuttanut Goalle, en ole alkanut pelata pokeria netissä tai edes hedelmäpelejä K-kaupassa. Nykyiselläänkin pidän jotakuinkin rahojeni reunasta kiinni, vaikka sijoitankin osakkeisiin yli annettujen ikäsuositusten enkä suostu olemaan huolissani. Riski, jonka vihdoinkin itselleni merkittävästi otan, on jossain paljon syvemmällä: uskalluksessa  rakastaa ja tulla rakastetuksi ilman kirjanpitoa vastapalveluksista, sekä itseäni että lähimmäisiäni; rohkeudessa olla mahdollisimman oma itseni niin yksikseni, kotiväen ja ystävien kanssa kuin eri työyhteisössäkin; nautinto haluta olla tietoisesti olemassa elävänä organismina, ihmisolentona ja maailmankaikkeuden palasena välittämättä loputtomista sosiaalisista vaatimuksista ja ikuisista itsensäkehittämissuosituksista; rohkeus käyttää luovaa energiaani siihen mihin juuri itse haluan välittämättä muitten arvoarvostelmista. Jokapäiväisyyksiä sellaiselle, joka ei ole koskaan kärsinyt rakkauden puutetta. Sillä lapsi, joka saa riittävästi hyväksyntää ja huolenpitoa, tuntee maailman siinä määrin kodikseen, että uskaltaa riskeerata koko olemassaolonsa pitämällä omana itsenään olemista niin itsestäänselvänä, ettei sitä tarvitse koko ajan pelätä tai kyseenalaistaa. Me taas, jotka tunnemme saaneemme vähemmän, joudumme harjoittelemaan (itse)rakkauden taitoja joskus pitemmänkin aikaa heittäytymällä tuohon meille kaikille yhtä riskialttiiseen tuntemattomaan aivan kuin pelissä olisi sittenkin joka panoksella jotakin enemmän kuin mitä kenties jaksammekaan sietää.

CC BY-NC-ND Laila Hynninen

Mainokset

Tietoa kirjoittajasta

Laila Hynninen

Paluukirjoittaja, kielityöläinen. Kolumneja eri aiheista, runoja, runovideoita fotoshopkuvin, vinkkejä espanjan kielen opiskeluun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s