Talouselämän tyylikoulu

IMG_1418

Kauppalehdessä oli kerrankin lehden ja mielestäni myös keskivertoajattelun rajoja rikkova juttu, jonka olisin kernaasti jakanut kanssanne Facebookin kautta, mutta lehti itse ei luokitellut tätä uutisointia samalla tavalla jakamisen arvoiseksi kuin esimerkiksi juttua ”Tyylikoulu: Näin valitset täydelliset korkokengät”, joten heitän teille tässä ainakin luun kaluttavaksi. Viittaan 1. huhtikuuta Omaraha-sivun peittävään amerikkalaistyylisesti otsikoituun ”Oletko säästäjä vai kuluttaja? Tunnista vahvuutesi ja onnistu” – artikkeliin, jossa kerrotaan Morningstarin behavioristisen tutkijan Sarah Newcombin ajatuksia ja mm. mainitaan hänen kannustavan finanssialaa keskittymään asiakkaidensa auttamiseen talousongelmissa. ”Taloudellisella käyttäytymisellämme ei ole mitään tekemistä numeroitten kanssa”, Newcombin kerrotaan sanovan. Talouspäätöksiä ohjaavat lapsuuden avainkokemukset, temperamentti ja tunne-elämä. Jos haluaa muuttaa taloutta koskevaa toimintaansa, on sukellettava syvälle omaan psykologiaan, kokemuksiin, temperamenttiin ja haaveisiin, lehti referoi.  Raha on järkeä ja tunnetta. ”Talousasiat ovat suuri stressin aiheuttaja ja stressi on terveydelle haitallista”, lehti myös siteeraa tutkijaa, tässä vain mielestäni olennaisimpia kohtia esiin tuodakseni. Newcomb siis peräänkuuluttaa taloudellisen ja psykologisen neuvonnan yhdistämistä ihmisten parhaaksi. Se on jo itsessään jotakin tässä omaneduntavoittelijoiden maailmassa. Mikäli sinulla nyt ylipäätään on jotain mistä joko säästää tai vaihtoehtoisesti kuluttaa, etkä jostain syystä ole sittenkään tyytyväinen omiin elämänvalintoihisi, ei katsaus omiin toimintaperiaatteisiin liene ollenkaan hullumpi ajatus. Omasta puolestani olen tuntenut tarvetta tuon katsauksen luomiseen useaan otteeseen elämäni varrella, varallisuudestani riippumatta,  ja ehkä juuri siksi koen Newcombin ajatukset mielenkiintoisina ja aina ajankohtaisina. Itse asiassa viedäkseni edellä esitettyjä aivoitusten aihioita vielä vähän pitemmälle väittäisin, että rahan käyttötaipumuksemme ovat suoraan verrannollisia itsearvostukseemme ja kykyymme jakaa tunteita, jotka myöskin lienevät paljolti perua sieltä lapsuuden kodista. Jos sinulle ei ole siellä mitään osattu antaa, et osaa sitä erikseen opettelematta itsellesi vaatia tai hankkia tai haalit kenties enemmän kuin mitä ikinä tarvitset etkä toisaalta ehkä osaa antaa muille paljon mitään tai toisaalta kenties luovutkin kaikesta omastasi toisten hyväksi. Se nuukuuden ja anteliaisuuden monimutkainen perintö, jonka olen itse aikanaan kotoani saanut, on pannut minut  kerta toisensa jälkeen miettimään, mitä olen valmis panostamaan elämässäni työntekona, ajankäyttönä, rahana, tunteiden ja energian tuhlauksena eri elämänalueisiin, pari- ja jopa ystävyyssuhteisiin sekä perheen perustamisen jälkeen lasten kasvatukseen ja tulevaisuuteen. Koska elämä on kuitenkin jo tässä iässä tehnyt enemmän kuin selväksi ne tosiseikat, että antamalla saa ja oman tilan reilulla ottamisella saaminen senkun vaan lisääntyy, en ole enää viime aikoina kokenut tarvitsevani alati vaihtuvien elämäntilanteitten ratkaisemiseen mitään suoranaista aivoriiheilyä, mutta kuin pienenä piikkinä lihassani on edelleen tuo yksittäinen kysymys omiin lapsiin kohdistuvasta ”rahapolitiikasta”. Ilmassa kun on ollut monenmoista ylevää pyrkimystä olla korostamatta liikaa rahan merkitystä, olla antamatta sitä liikaa tai liian vähän, liian löyhästi tai liian tiukin perustein, muka mahdollisimman hyvänä esimerkkinä toimien, olosuhteet huomioon ottaen. Silti on jäljellä aina se mahdollisuus, että olisi ehkä voinut panostaa vähän enemmän, jotta jälkikasvulla olisi sileämpi tai hallitumpi tie ja itsellä parempi omatunto. Olisi sitä ja olisi tätä. Toisaalta lapsiltamme ”ei ole puutunut mitään” ja he tietävät kyllä varsin hyvin, mikä heidän sosiaalinen asemansa nykyisellään on ja mistä monista tekijöistä se koostuu; ja he tiedostavat myös oman mahdollisuutensa muuttaa tilannetta, jos tarvetta on.

CC BY-NC-ND Laila Hynninen

Mainokset

Tietoa kirjoittajasta

Laila Hynninen

Paluukirjoittaja, kielityöläinen. Kolumneja eri aiheista, runoja, runovideoita fotoshopkuvin, vinkkejä espanjan kielen opiskeluun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s