Henkilöstäni

Vasta nyt, yhdeksän kuukautta blogini aloittamisen jälkeen, päätin kuitenkin esittäytyä. En tuntenut tarvetta moiseen, koska ajattelin, että postaukseni puhuvat puolestaan, että lisukkeeksi pääporttaali kategorioineen ja kuvineen kertoo jo aika paljon:  että olen yli viisikymppinen nainen, että olen harrastanut kirjoittamista, että osaan espanjaa… Koska en ole mikään silmäätekevä tai julkkis, ei henkilölläni olisi loppujen lopuksi niin väliä. Nytpä kerron kuitenkin, että olen syntynyt (1961) hämäläisistä vanhemmista, hartolalaisesta isästä (maanviljelijä) ja joutsalaisesta äidistä (yhtä sun toista), ja että vauva- ja taaperoikäisenä tieni kulki isäni kodista Heinolan kautta Lahteen, jossa kasvoin äitini ja sisäreni kanssa kolmivuotiaasta yhdeksäntoistavuotiaaksi Launeen väljällä omakotitaloalueella. Lahti oli siihen aikaan turvallinen ja aika tylsä paikka eikä siellä ollut yhtäkään korkeakoulua, joten ylioppilaaksi kirjoitettuani hain opiskelemaan Helsinkiin ja täällä asun edelleenkin enkä mitenkään pahoilla mielin. Yliopistossa luin pääaineena germanistiikkaa, mistä minulle ei ole ollut kuitenkaan varsinaista ammatillista hyötyä, sillä espanjan sivuopinnot aloitettuani kulkeuduin kohtiimg_1672 nykyistä avioliittoani meksikolaisen miehen kanssa, kohti espanjankielistä elämää omassa maassani ja kodissani, mikä puolestaan osaltaan vaikutti siihen, että minusta tuli – tosin sattumalta – pääasiallisesti espanjan kielen aikuisopettaja. Ennen kuin poikamme tulivat maailmaan ehdin hyvin siinä töitten ohella kirjoitella pöytälaatikkoon useammankin romaanin tekeleen ja jonkinlaisen liudan runoja ja runoproosaa, ja tuolla ne ovat nyt suurimmaksi osaksi kirjahyllyä pölyttämässä, osana jo elettyä menneisyyttä, enkä jaksa ryhtyä niitä enää kaupittelemaan tai rukkailemaankaan. Sen sijaan olen nyt lasten kasvettua nuoriksi päässyt jotenkin paremmin ajan hermolle ja olen löytänyt itselleni mielenkiintoisia työkaluja sekä kirjoitussuoneni aukipitämiseksi (tämä blogi), sisälläni ennen niin  hiljaisen pienen insinöörin ruokkimiseksi (digityökalut espanjan opiskeluun) sekä aina minulle jollain tapaa niin antoisassa kuvamaailmassa seikkaillakseni (runovideot). Kaiken kaikkiaan etsin kaikesta tästä vapautta tehdä asioita juuri niin kuin itseäni huvittaa. Olen aina ennemminkin lymyillyt yhteiskunnan periferiassa hakeutumatta sen keskiöön: se olisi vaatinut minulta liikaa ponnistuksia, liikaa ominaisuuksia joita minulla ei ole. Mutta nyt, tänä niin paljon parjattuna, pelättynä ja mainostettuna digiaikana olen löytänyt piilossa ja esillä olemisen tarpeilleni tämän nimenomaisen kanavan siinä hienoisessa toivossa, että voisin jakaa yhtä hyvin tuttujen kuin tuntemattomien kanssa ajatuksia, tunteita ja vaikutelmia sekä ajanmukaisia keinoja kielen opiskeluun tai kenties jopa elämästä selvitymiseen sen ainaisesta rosoisuudesta huolimatta. 

Tervetuloa blogiini!

Laila Hynninen

P.S.  Mikäli olet kiinnostunut tutustumaan ammattiprofiileihini, someyhteistyöhön tai kursseihini, klikkaa näitä.

Some-Kehittäjä (18.05.17)

Some-Expertti  (22.11.16)

Some-Noviisi (28.09.16)

LinkedIn          Jobit-profiilini                Blogger-blogini opettajille

Ilmonet – Espanjan kurssit Hki/Vantaa         Vantaanopet – blogi

Mainokset