ThingLink

ThingLink interaktiiviset kuvat. Fotos interactivas de ThingLink

ThingLink on suomalainen keksintö. Tämä sovellus on kehitetty interaktiivisten kuvien tekemistä varten. Pohjana on joko valokuva, video tai 360 kuva. Siihen tekijä linkittää toisia kuvia, tekstejä, nettilinkkejä, videoita, karttoja, kyselyitä yms. Kuvia käytetään paljon juuri opetustarkoituksiin. Vapaasti jaettavien kuvien sisältöön tutustumista varten käyttäjä ei tarvitse omia tunnuksia ja kuvia löytää helposti myös esimerkiksi googlettamalla. Thinglinkiin voi myös rekisteröityä  ja maksuttakin, mikä lienee järkevää, varsinkin jos et ole aikeissa muuta kuin katsella valmiita tauluja. Rekisteröityessäsi sinun ei tarvitse täyttää Invite code-osaa, klikkaat vaan nimesi ja sähköpostiosoitteesi kirjoittamisen jälkeen ”sign up for free”.

ThingLink rekisteröityminen

Thinglikistä on mahdollista löytää hakutoiminnon (search) avulla kuvia/tauluja eri aihepiireistä. Hakuun kannattaa tietysti kirjoittaa español, spanish tai espanja. Jotta espanjan kieleen ja kulttuuriin liittyviin tauluhin tutustuminen olisi helpompaa, olen perustanut omalle sivulleni kanavia, joihin olen koonnut valmiiksi sekä toisten laatimaa että itse tehtyä materiaalia, niin tavallisia kuvia kuin 360-kuviakin. Olen ottanut kokoelmiini vain tauluja, joitten kieliasu on mielestäni riittävän tasokas. Niin ikään Pinterest– kokoelmistani löytyy eri otsikoitten alta myös joitain interatiivisia tauluja.

Laila Hynninen ThingLink

Itse laatimistani kuvista haluan mainita, että ne soveltuvat hyvin eritasoisille opiskelijoille, koska ikonien takaa paljastuva informaatio voi sisältää yksittäisiä sanoja, lyhyitä tekstejä, kuvia, videoita, kokonaisia artikkeleita, sisältökyselyistä yms. Linkitetyistä videoista vielä totean, että ne eivät ole alunperin välttämättä varta vasten espanjan kielen opiskeluun laadittuja, joten niiden puhenopeus on normaali. Taulut voivat olla tarkoitetut sekä/joko luokkakäyttöön että/tai itseopiskeluun.

Käytöstä sen verran, että sinun ei tarvitse kuin klikata kuvaa, sitten ikonia ja mikäli ikonin takana on linkki tai video, niin sitä vielä sitten viimeiseksi. Kuvia voi ”lukea” sekä tietokoneelta että mobiililaitteelta.

Tässä vielä suorat linkit tähänastisiin omatekemiini tauluihin. Aquí voy poniendo los ThingLinks de mi propio taller.

Clone of Clone of El pasaje Rodriguez y Constitución (21 kappaletta 360-kuvia sisältävä sarja Tijuanan kauppakujasta eri aihepiireihin liittyvin materiaalein.) 

El mundo sonoro de mi entorno

Soy de Helsinki – ThingLink  (Turismo& vida urbana)

Vida laboral – ThingLink

 

 

Lo último en agosto de 2017

20170705_213956

Kesän hedelminä on jo ennen sadonkorjuuaikaa syliini pudonnut taas muutama mainio blogi (Del vivir y del viajar ja Ya está el listo que todo lo sabe), jotka löytyvät kohdasta Espanjankielisiä artikkeleita ja blogeja samoin kuin El País-lehden pääporttaali ja kultuurisivusto, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet aiemmin laittamatta.

Olen myös viettänyt aikaa ThingLink-sovelluksen parissa ja tehnyt ensimmäisen 360-kuvasarjatoteutukseni (tosin kloonipohjalta) ja se on vapaasti käytettävissä. Linkki materiaaliin ja tarkempiin tietoihin tulee perässä lähtevässä erillisessä postauksessa siitä syystä että olen perustanut sovellukselle aivan oman kategorian tulevia aikoja silmällä pitäen.

 

Täydellinen käyttäjäkokemus

Walter Isaacsonin elämänkerta Steve Jobsista Otavan ja alankomaalaisen Jongbloed bv:n Miki-kirjaformaattina tarjosi minulle ”täydellisen käyttäjäkokemuksen” applelaista sanamuotoa vapaasti lainatakseni. Steve Jobs olisi hyvässä lykyssä saattanut jopa olla kyseisestä tuotteesta ylpeä, vaikka kyseessä onkin paperi- eikä digiversio. Minua puhuttelivat niin kirjan poikkeuksellinen syntyhistoria, kirjoittajan loistavan suoraselkäinen ja kohteen olemustapaa kaikin puolin rehellisen oloisesti kuvaava mutta kunnioittava kokonaisuus – punaisena lankana nimenomaan elämäntyö eikä yksityiselämän tarpeettoman yksityiskohtainen ruotiminen – kuin tuotteen nautittava käännöstyö (Jyri Raivio) ja ulkomuoto sekä kirjan keskushenkilön elämä, ajatukset ja aikaansaannokset.

Kontrollifriikki ja luovuudenrakastaja Steve Jobs teki luonteelleen ominaisesti peräänantamattoman työn saadakseen juuri tämän Timessa, CNN:ssä ja Aspen-instituutissa työskennelleen miehen elämänkertansa laatijaksi. Kirjoittaja saisi täysin vapaat kädet työnsä toteuttamiseksi ilman että Jobs kontrolloisi sitä millään tavoin. Syöpäsairaus oli näet tuonut Jobsin intohimoiseen elämään hänen niin perinpohjaisesti vihaamansa ”pois-päälle-nappulan” ja mitä ilmeisemmin myös Jobsin itse asettama elämänkerrankirjoittajaehdokas nautti teoksen kohteen syvää luottamusta. Muuten moinen toimeksianto ei liene edes selitettävissä.

Mikäli viittausta Jobsin älylaitteitten virrankatkaisijanappuloita kohtaan tuntemaan ehdottomaan vieroksuntaan ei oteta lukuun, kirja ei anna sen enempää viitteitä hänen mahdollisista kuolemanpeloistaan. Kirja ei myöskään pääty kerronnallisesti hänen kuolemaansa tai hautajaisiin. Se on henkilö- ja tuotehistoriallisista virstanpylväistä toisiin etenevä intensiivinen kavalkadi, jota hallitsevat elämänkerrottavan näennäisen ristiriitaiset tai ainakin ristiriitoja aiheuttavat luonteenpiirteet, periaatteet ja aivoitukset: ulkoisista säännöistä piittaamattomuus yhdistyneenä äärimmäiseen täydellisyyden ja hallinnan ja laadun tavoitteluun; keskiverrosti mahdottomaksi koetun mahdolliseksi kokeminen ja toteuttaminen; elokuvan, musiikin, muotoilun ja arkkitehtuurin liittouttaminen uusimman teknologian kanssa nautinnon, ihmeiden, harmonian ja äärimmäisen luovuuden aikaansaamiseksi; kiinnostus itämaisiin filosofioihin, zeniläisyyteen, meditaatioon yhdistyneenä täysin hallitsemattomiin tunteenpurkauksiin, itkunkohtauksiin, raivoon, känkkäränkkään ja omapäisyyteen; hurmaamisen taito yhdistyneenä vertaansa vailla olevaan röyhkeyteen ja tökeryyteen omien tavoitteiden palvelemiseksi eli tuoteitten laadun takaamiseksi; kyky tunnustaa myös omat virheet ja tehdä kaikkensa niitten korjaamiseksi haluttuun tavoitteeseen pääsemiseksi maksoi mitä maksoi ja samanaikaisesti tai ajoittaisesti tarve elää muitta mutkitta mitä paksuimmassa valheessa, kuten kirja sanoo ”vääristellyssä todellisuudessa”, oman vision ja mission säröttömyyden säilyttämiseksi.

 

Lo último en junio de 2017

IMG_2430

Suomen kesä on jo kukkeimmillaan ja bloggarinkin on jo aika vetää vähän henkeä. Sitä ennen kuitenkin tervehdän teitä vielä tällä eksoottisella lintuvideolla sekä tiedolla, että olen lisännyt ”Espanjankielisiä artikkeleita, blogeja ja kirjoja” – sivulle neljä uutta linkkiä: elcastellano.org, El Blog para Aprender Español, Verne en el País sekä milapsuslinguae.wordpress.comin. Mukaan mahtuu näin ollen niin uutisartikkeleita, sanastoa kuin kielellistä pohdintaakin.

Aivan alkeisopiskelijoita ajatellen olen laittanut Espanjan opintokokonaisuuksiin YLE:n kohdalle vielä erikseen suoran linkin Espanjan pikavisiittiin, jotta polku oppiin olisi mahdollisimman lyhyt.  Yleisesti ottaen kuitenkin oletan, ettei materiaali kesä-heinäkuun aikana pääse aloittelijoilta loppumaan, vaikka en varsinaisesti uutta lisäisikään, onhan esimerkiksi Pinterest jo itsessään jatkuvasti uutta tursuava sampo.

”Oma lehmä ojassa” olen linkittänyt syksyä silmällä pitäen Espanjan kielen opintokokonaisuuksiin tabletkoulun, vaikka sen käyttö onkin maksullinen. Yleislinjauksenanihan on ollut ajatus siitä, että keskittyisin välittämään tässä blogissa nimenomaan ilmaiseksi saatavaa tietoa.

Palaan takaisin kieliblogimaisemiin taas elokuusta lähtien. Suunnitelmissa on kooste hyödyllisistä Facebook-sivuista ja -ryhmistä, uusia videoita YouTube- listoille yms.

Nautinnollista kesää kaikille! ¡Que disfruten del verano! 

 

Juhlakirjoitus

IMG_2462

”Älä koskaan luule voivasi muuttaa toista ihmistä.” (äitini äidin neuvo äidilleni)

 

Kun kerron ihmisille, että olemme olleet kolmekymmentä vuotta naimisissa, syntyy syvä hiljaisuus ja uutisen kuulijoitten kasvoilta heijastuu hiljaisen tiedon salaperäistämä ilme. Tuskin kukaan onnittelee. Se ei kuulu nykyaikaan, jolloin ero on sääntö ja saman parin kanssa pysytteleminen poikkeus. Vähän samaan tapaan kuin pitkäaikainen työskentely samassa työpaikassa katsotaan enemmänkin jämähtämisen kuin ihailtavan sitoutumisen merkiksi. Ei silti, en itsekään näe suhteemme pitkäkestoisuutta sinällään erityisenä saavutuksena, tuntuu pikemminkin siltä, että näin on vain päässyt käymään, joskin kyllä paljolti tiettyjen hyvin tiedostettujen (ja varmasti myös tiedostamattomien) prioriteettien summana, mikä tekee minulle tyhjäksi mahdolliset ajopuuteoriatulkinnat.
Jos minulta kysyttäisiin, onko avioliittoni ollut onnellinen, vastaisin, että se ei ole ollut onnellinen eikä onneton vaan jonkinlainen yhdistelmä molempia. Emme ole pariskunta, josta voitaisiin valehtelematta sanoa: he ovat kuin luodut toisilleen, mutta suhteemme pohjana on ollut luonne-eromme voittava selkeä sielunkumppanuus, sosiaalisen ja emotionaalisen taustan epämääräisyyden yhdenvertaisuus, samansuuntainen mielipide rahan merkityksestä, verbaalisuus, vetovoima taiteisiin ja ihmismielen tuntemukseen, vahva yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimus ja niin oman kuin toisen tilan mahdollisimman suuri kunnioittaminen.
Kuten arvata saattaa, kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta tuo viimeksi mainittu on ollut se suurin koetinkivi. Halusit tai et, edustat aina omia näkemyksiäsi kaikesta mitä sanot tai teet tai jätät sanomatta tai tekemättä. Syntyy väistämättömiä eturistiriitoja, jolloin tärkeintä on pysytellä omilla jaloillaan toisen varpaille astumatta eli ottaa vastuuta ja vapautta ja antaa sitä yhtälailla toiselle.
Kauniita periaatteita, vai kuinka? Käytännössä pikemminkin vaihtelevalla menestyksellä toteutuneita pyrkimyksiä. Varsinkin alkuvuosien nuoruusmyllerryksessä suhteemme jatkumiselle tuntui ilmaantuvan aina joko uusi tai kuluneena toistuva haaste haasteen perään ja jouduimme käymään jatkuvia rauhanneuvotteluja rajoista ja niiden rikkomisesta. Aina kun puhe ei enää tuntunut menevän perille, siirryimme kirjeiden kirjoittamiseen, joita emme sentään lähetelleet toisillemme postitse vaan suorakuljetuksena kirjoituspöydän kulmalle, kunnes tulehtunut tilanne oli taas sen verran rauhoittunut, että voitaisiin päätyä jälleen puhumalla taas kerran jo suhteemme motoksi kehittyneeseen julkilausumaan: fuerza y flexibilidad eli voimaa ja joustavuutta.
Kun ensimmäiset kaksitoista vuotta yhteiseloa (tai kymmenen avioliittovuosissa laskien) olivat vierähtäneet, kääntyi suhteemme biologisen kellon sanelemana perheenperustamisraiteille ja mukaan tuli uusia virkistäviä tunne-elementtejä, voittopuolisesti rakkautta, ja toki arki (ja pyhäkin) kahden lapsen myötä muuttui aika tavalla. Emme kuitenkaan missään vaiheessa perustaneet kotityökalenteria, emmekä tule koskaan perustamaankaan, vaan tasa-arvon toteutuminen on suhteutettu olemassa oleviin realiteetteihin sekä itse kunkin harkintakykyyn ja toimintavalmiuteen, ja helpotuksesta huokaisten voin sanoa, että olemme toimineet itsellemme uskollisina ja että vuodet ovat sittenkin tehneet armollisen tehtävänsä.
Lapset ovat nyt nuoria aikuisia ja me puolisot fyysisesti suhtkoht kypsään ikään ehtineitä. Silti me pysymme häkellyttävän samoina ja toisaalta olemme oppineet lohdullisesti sisäistämään elämän jatkuvaa muutosta. Siitä tämä hämmennys, siitä tämä taakse päin katsominen. Huomaan, että yhtäkkiä parisuhteen vaikeudet ovat lakanneet painamasta, että eläminen nuorten kanssa antaa hyvää tekevää uusiutumisenergiaa, että ylipäätään kaikenikäisten ihmisten ja monenlaisten tilanteitten kohtaaminen auttaa pysymään avoimena elämälle, että nuoruudenkin mentyä elämän ja parisuhteen merkityksellisyyden salaisuus on lukkoonlyömättömän ajattomuuden tunteessa.

                                                                                                           


Piirrokset: Epifanio & Kuvankäsittely: Laila Hynninen

Oon mikä oon

IMG_2345

Vierastan ihmisten luokittelua. Ehkä juuri tästä syystä mm. sosiologia ei ole erityisen lähellä sydäntäni: viisitoistakesäisenä lähikirjastosta lainaamani Allardt-Littusen Sosiologian, silloisen alan raamatun, kahlattuani oli uteliaisuuteni tältä osin kutakuinkin tyydytetty. Tai ehkä välinpitämättömyys lisäopiskelua kohtaan johtuikin  paljolti siitä, että olin itse henkilönä (kukapa ei olisi!) kärkkäimmille luokittelijoille erittäin hyvä maalitaulu. Minusta oli nimittäin kaksitoista vuotta täytettyäni kehittynyt varsinainen hikipinko ja sehän jos mikä sai joukot liikkeelle. Ensimmäinen nerokkaimpien laumanjohtajahahmojen johtopäätöskehitelmä oli se, että koska olin hyvä koulussa ja tein läksyni, olin varmaan myös uskovainen. Väite ei pitänyt paikkaansa; taisin olla vielä ensimmäinen kirkosta eronnut koko porukasta, koska tein sen heti 18 täytettyäni, kun muut jäivät vielä vanhempiensa valitsemiin kirjoihin. Lukion puolella kanniskelin keltaista pyöreää rintamerkkiä. Siinä luki: Musik mot rasismen. Tämäkään ei kelvannut ahdaskalloisille vaan he totesivat, että ”eihän se edes ymmärrä, mitä tuo tarkoittaa”. Puhujat eivät varmaankaan viitanneet silloisiin ruotsin kielen taitoihini vaan siihen totuuteen, ettei ”vain läksynsä lukeva” tyttö voinut kyetä ajattelemaan omilla aivoillaan mitään.
En kerro näitä esimerkkejä siksi, että olisin jäänyt niitten jäljiltä itkeskelemään, mutta jaksan silti edelleen ihmetellä, kuinka ihmisen kuvitellaan olevan jonkinlainen pakettiratkaisu ilman persoonallisia ominaispiirteitä ja moninaisuutta.
No, kun lähdin Lahden keskiarvon mukaan huonoimmasta koulusta (ja minähän en luokittele!) mielestäni väljemmille vesille Helsinkiin ja yliopistoon, luulin sinisilmäisesti pääseväni kutistajieni ulottumattomiin. Nytpä olivat kuitenkin syynissä käyttämäni korkokengät, jotka tuntuivat estävän korkeamman ajattelun ja feminismin. Niin ikään välitön höpöttävä käytökseni kahviloissa ja käytävillä toi muassaan ajatuksen, että en voisi olla hyvä tieteentekijä. Samaani graduarvosana kertoi kyllä aivan toista, mutta siihenkin saatiin selitys: niitähän sai juuri sieltä laitokselta juuri silloin niin helposti.
Ennakkoluulojen arsenaali on loputon. Siksi huomioni kiinnittyikin psykologi Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoitukseen ihmisten vääränlaisesta jakamisesta introvertteihin ja extrovertteihin ”asiaankuuluvine” osaluonteenpiirteineen. Jaosta ei tosiaankaan ole kuin haittaa. Itse en ainakaan kuulu kumpaankaan, vaikka jotkut minut ”tuntevistani” tuntuvatkin olettavan, että puhun 24 tuntia päivässä (samoin kuin että minulla on aina kiire tai että ajan koko ajan pyörällä enkä ainakaan nuku.)

Olen vakuuttunut siitä, että me kaikki tarvitsemme (päivän, viikon, elämän aikana) oman, kenties vaihtelevan, annoksemme sekä yksinäisyyttä että sosiaalisuutta, hiljaiseloa ja toimintaa, henkisyyttä ja fyysisyyttä, tunne-ilmaisua ja rationaalisuutta jne. Kaikki nämä tarpeet määräytyvät ja muovautuvat kaiken aikaa piirteittemme, historiamme ja kulloisenkin elämäntilanteemme yhteissummana. Myös muut luonteenpiirteet kuin sisään- tai ulospäin suuntautuminen, esimerkiksi tarkkuus tai suurpiirteisyys ilmenevät ihmisissä hyvin erilaisina mielenkiintoisina kombinaatioina, jos vain jaksaa kohdata ihmisen kuin ihmisen ilman etukäteisolettamuksia. Itsestämme ja ympäriltämme löytyy kokonainen kutkuttavien ominaisuuksien  ja tarinoiden kimara: nuori kampaaja, joka ei poraudu katseellaan hiuksiisi ja on kuin ei olisikaan, osoittautuu erittäin miniatyristiseksi, nopeaälyiseksi ja kunnianhimoiseksi. Virkanainen, joka on päätynyt nykyiseen asemaansa monenkirjavia opinpolkuja kuljettuaan ja paljastuu alunalkujaan käsityöihmiseksi. Filosofian luennoitsija, joka ansaitsee osan leivästään ruokatutkimuksella, näyttää tyylitajunsa heti ensihetkestä mutta huumorintajunsa vasta hänet kaksi vuotta tunnettuasi.

Kun lapset olivat pieniä, aloin tehdä asuinympäristössäni ”roskakävelyjä” eli kerätä läheisiltä ulkoalueilta ja pihamaalta kaikenlaista lähimmäisten hyppysistä pudonnutta. Kerran eräs enemmän tai vähemmän tuntemani naapuri tuli minulle tuntemattomista motiiveista kertomaan, että joku toinen minulle täysin tuntematon naapuri oli ihmetellyt hänelle, että olenko hullu vai ”aivan oikeastiko kerään noita roskia”. Nykyiseen asuinpaikkaan muutettuamme havaitsin, että roskienkeräysviettini tulkittiin jo hieman eritellymmin: olin arvatenkin ihminen, joka valittaisi aina asiasta kuin asiasta ensimmäiseksi taloyhtiön toimistoon tai soittaisin heti tilaisuuden tullen poliisivoimat paikalle.

p.s. Tamara Lund/ Oon mikä oon/YouTube-video