Peuran vasa

img_1670

Kesän sieluunpainuvin muisto: olen nousemassa järviveden puhdistamana ja virkistämänä metsätietä talolle, kun katseeni osuu pellonkaistaleen laidassa minulle ennennäkemättömään: nuori peuran vesa se siinä seisoo kaikessa herkkyydessään niin että automaattisesti pysähdyn niille sijoilleni ja hetken saan vaikuttua sen suurten ruskeitten silmien samettisesta katseesta ennen kuin se kääntyy nopeasti kannoillaan ja katoaa jonnekin puitten suojaan. Haaleilta tuntuvat sen rinnalla rakkaitten ja ystävien kanssa vietetyt juhlat ja kulttuuririennot, niin hämmentävältä kuin totuus tuntuukin. Sain myös tilaisuuden kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni kajakilla melomista, joka ennakolta sekä kiehtoi ja suorastaan vähän pelottikin minua, mutta heti veden varaan jouduttuani sai minut täyttymään valtavasta riemun ja vapauden tunteesta, joka jatkui sisälläni useita viikkoja, kunnes huuhtoutui pikku hiljaa jonnekin loitommalle, arjen kuivan hiekan alle. Kesässäni ja elämässäni on ollut sen verran paljon pientä ja keskikokoistakin jäynää, turhaa puhetta ja suukopua; pärjäämiseen, huolehtimiseen ja velvollisuuksiin keskittyvää toimintaa, että näistä kahdesta vaatimattomasta luontokokemuksesta on ilmeisesti itsesäätelyn tuloksena tullut minulle jonkinlainen selviämispankki ja ohjenuora, keskeytymättömän eheytymisen vaatimusimu, joka asettaa syksyn touhotukset etäännyttävään perspektiiviin: mitä haasteita ja pettymyksiä sosiaalinen taiteilu, ihmiskulttuurin asettamat säännöt, kommunikaatiovaikeudet, esinemaailma ja taloudelliset realiteetit aiheuttavatkin, en tule antautumaan tälle osaa todellisuutta kokonaan, en tule myymään sille koko olemustani, näillä näkymillä en ehkä enää koskaan. Tänään oli tavanomaisen merenrantareitin varrella tyyni ilmanala: syksylle niin usein ominainen levottomuus ja kahina loistivat poissaolollaan. Mieleeni nousi ajatus, että ehkäpä meidät onkin rakennettu niin että kun vastoinkäymiset ylittävät tietyn rajan määrässä tai laadussa, niistä onkin yhtäkkiä helpompi päästää irti; silloin elämä itseisarvona ottaa meissä vallan.

CC BY-NC-ND Laila Hynninen

Mainokset