Roskapuhetta

IMG_1667

Kesä on hidastunut heinäkuuksi, kiireinen työvuosi kohdallani sekoittunut pirtelöksi hiljentymistä ja joutenoloa, pitkittyneitä virka-asioita sekä innokasta harrastamista. Niinpä seuraavat kaksi asteeltaan vaihtelevan intohimoni kohdetta, vaalien jälkeisen hallituksen henkilövaihdosten pohjavireet sekä roskien lajittelu, ovat saaneet hieman odottaa. Jouduin nimittäin perheemme (itse itseni nimittäneenä) ylimmäisenä roskavastaavana hienoisen hitaan hämmennyksen valtaan, kun olin juuri tyrkännyt pussukkani vanhasta tottumuksesta oranssiksi energiajäteastiaksi olettamaani säiliöön, mutta aistinkin jotain tavallisuudesta poikkeavaa; ehkä säiliön ammottavan tyhjyyden, ehkä säiliön minulle pikkuhiljaa punaisuudeksi hahmottuvan värin: ai niin, olinhan törmännyt jo moneen kertaan kevään kuluessa tietoon siitä, että energiajae vaihtuisi piakkoin puhtaitten muovipakkausten keräyspisteeksi. Nyt se oli sitten päässyt tapahtumaan. Tunnollisen kansalaisen roolissa pysytelläkseni sukelsin uuden astian pohjalle ja horteisen pika-analyysin tuloksena väärin rakennetusta roskapussinsisällöstä eroon hankkiutuakseni nakkasin koko helahoidon vastapäiseen mustaan sekajätesäiliöön. Asia saisi odottaa. Olinhan kierrättänyt ja lajitellut roskia aika uskollisesti viimeiset puoli vuosisataa, joten pieni muutaman päivän hairahtuminen ei paljoa ehtisi tätä maapalloa tuhoamaan. Jotakuinkin samantapaisella etäisyydenottoperiaatteella olin jo aiemmin keväällä alkanut heittää nykyhallituksen toimia koskevat uutiset mielestäni sen enempää lajittelematta minulta ulottumattomissa olevien ratkaisujen sekajäteastiaan. Itse asiassa heti kun vaalit olivat ohitse, olin jo minulle toistaiseksi riittävät johtopäätökseni tehnyt. Mielestäni kyse oli politiikalle ja muille valitettavan vallanhakuvetoisille aloille, instansseille, ryhmille ja yksilöille tyypillisestä virhearvioinnista, josta ei ainakaan tuon vallan alla oleville hyvää seuraa. Vähän kuin jättäisi perheen roskien lajittelun aivan kylmiltään juuri asian vähiten hallitsevalle. Vaikkapa opetustarkoituksessa. Kun Stubb aikoinaan saavutti maailmanmiehen persoonallaan Kokoomuksen riemuksi ehkä ansaitsematontakin suosiota, nostettiin hänet oitis ensimmäisen mahdollisuuden tullen ääntenkalastelumielessä hallituksen korkeimmalle pallille, jossa hänen euroulkopoliittinen osaamisensa joutui jäämään väkisinkin sivurooliin Stubbille kutakuinkin vieraampien sisäpoliittisten ongelmien ratkaisuvelvoitteen edessä. Eli mies olisi voinut olla parhaimmillaan edelleenkin ulkoministerinä EU:n suuntaan, mutta silkan poliittisen pelin takia hänet laitettiin opettelemaan hänelle sopimattomampia hommia. Sama söhellys sai jatkua Sipilän kaudella, joten kyse ei ole mitenkään vain yhden puolueen taktiikasta vaan poliittisesta kentästä laajemminkin. Jotta herrat ministerit eivät liikaa leimautuisi yhden asian miehiksi, sekoitettiin SSS-hallituksen pakka vielä käyttökelvottomammaksi: Stubbista ei tullut ulkoministeriä eikä Soinista valtiovarainsellaista, missä olisi ollut tiettyä ongelmajätteiden lajittelulogiikkaa. Oli vaan päästävä estämään toinen tekemästä mitään mihinkään suuntaan. Lopputuloksen jo tiedättekin: ei muuta kuin miehet kiertoon. Vielä roskakatokseen hetkeksi palatakseni: poliittinen tilanne vaikuttaa samanlaiselta kuin meidän ihanassa kaupungin vuokrakasarmissamme. Kun mikään ei ole asukkaitten mielissä kenenkään ja joukkoliikekäyttäytyminen vielä holtittomasti hallitsee, niin tuleepa hienoa jälkeä. Minun ei tarvitse muuta kuin muistaa taannoista maiseman yleisilmettä jätetilamme oven avattuani: joku oli keksinyt jättää ison mustan säkkinsä lajittelemattomia roskia keskelle lattiaa, minkä jälkeen oli tullut seuraava ja taas seuraava ja tehnyt saman aivottoman tempun, kunnes kaikki vapaa lattiatila oli lopulta käytetty. Tästä suuresti hämmästyneenä kurkistin ainakin viiteen säiliöön. Nehän olivat kuin olivatkin aivan typötyhjiä.

CC BY-NC-ND Laila Hynninen

 

Mitäs pienistä

IMG_1491

Lehdet ovat hiirenkorvalla; mikäs sen somempaa. Pienihän on kaunista. Pienistä puroista ne suuret joet syntyvät. Mikä sen filosofisempaa. Pienuus ei vaan yhtäkkiä tunnukaan niin ihanalta ja mielekkäältä, kun sitä osuu liian monessa kohtaa yhtäaikaisesti omalle kohdalle sillä tapaa, että nuo kaikki pienuudet muuttuvatkin matkan varrella mitättömyyden tunteeksi. Fillaroin tänään iloisesti ja tunnollisesti ekotekomustekauppaan, jossa olin tottunut täytättämään monitoimikoneeni pienen mustesäiliön muutamaa euroa halvemmalla. Kun aikanaan aloin käyttää kyseisen toimijan palveluita, hän korosti minulle kerta toisensa jälkeen väsymättä, kuinka oli fiksua toimia näin, kuinka näin säästyisivät nuo muutamat eurot ja luontoakin samalla. Olin aina nyökytellyt samanmielisesti vastaan. Juuri noista molemmista syistähän olin syrjäisempään pikkupuotiin vaivautunutkin. Tänään olikin sitten toinen ääni kellossa. Tai oikeastaan jo katseesta, ruumiinasennosta ja minuun kohdistumattomasta huomiosta tunnistin pientä jännitystä ilmassa. Edelläni olevalla potentiaalisella asiakkaalla kuului olevan suuremmat mielessä. Kun vuoroni viimein tuli – ja jouduinkin pitämään tiukasti puoliani jälkeeni tulevan ja eteeni tunkevan asiakkaan edessä ollakseni joutumatta viettämään odotuspenkillä ehkä loputtoman ajan, sillä vuorostani hyvin tietoinen toimija ei tehnyt elettäkään minun palvelemisekseni – minulle ehdotettiin oikopäätä vanhan kasetin täyttämisen sijaan uuden kasetin ostamista, koska ehkä se ei muka toimisikaan, koska sehän maksaisi ainoastaan kaksi euroa enemmän. Toimitsijan olemuksessa oli ärtyneisyyttä, vaivautuneisuutta ja torjuntaa. Hän halusi vain päästä minusta mahdollisimman pikaisesti ja ilmeisen lopullisesti eroon. Tästä kaikesta huolimatta olin (taas) niin tyhmä, että ostin sen uuden kasetin häneltä. Hitaaseen mieleeni ei ehtinyt tulla ajatus vain lähteä pois ja mennä johonkin toiseen kauppaan, jossa voisin saada ainakin yhtä hyvää ellei parempaa palvelua. Ja kohdata vähintäänkin johdonmukaisempaa käytöstä. Kirjoitin äsken sulkuihin ”taas”, koska tämä ei ole suinkaan elämäni ensimmäinen kerta, kun annan kävellä ylitseni. Asian pienuuden nimissä. Tekosyynä laiskuuteni. Mielessäni täysin perusteeton suvaitsevaisuus mainitunkaltaisia toimijoita kohtaan, jotka tavalla ja toisella antavat minun ymmärtää, että asiani on niin kovin pieni, että olen vain tyhmä ja pikkuseikkoihin takertuja, mikäli vien suuremmilta ja tärkeämmiltä asioilta heidän ja meidän kaikkien kallisarvoista aikaa. Sillä hehän sen tietävät, millä asioilla tässä maailmassa kulloinkin on minkäkin verran merkitystä.

CC BY-NC-ND Laila Hynninen