Uskollisena alkusanoille

Rönsyily tuo mukanaan aina parhaat hetket: ylimääräisiä naurunpurskahduksia, veikeitä katseita, unohdus, että emme olekaan missään asiallisuutta mankuvassa konferenssitilassa, jossa kaikki esitetään kolmena ja tuolit ovat kiinni toisissaan niin, että et voi lähestyä tai loitontua, ja minulla, joka olen lyhyt, eivät jalat koskaan ylety mukavasti maahan.  Rönsyily, ja nimenomaan tämänpäiväinen sellainen, tuo mukanaan myös sen, että vaihdan aihetta enkä kirjoitakaan nyt siitä, minkä olin aiemmin jo valmiiksi päähäni pakannut. Nyt tässä, juuri tilauspizzan syöneenä, saunaa odotellessani palaan takaisin tässä pitkässä perjantaissa, kaupan kautta pääkaupunkiseudun irtolaisopettajia varten järjestetystä koulutustilaisuudesta kotiutuneena siihen kaaokseen, johon nelituntinen aivoriihemme kaksi ja puoli tuntia sitten päättyi. Viimeisellä rastilla tuskin kukaan enää tiesi mitä oli sanomassa, kouluttajakin hairahtui huutamaan meille aivosolmuisille vielä joitakin viimehetken ohjeita, joita kukaan ei neljän hengen senhetkisessä ryhmässäni olisi kyennyt toistamaan, mutta takana oli paljon superkouluttajamme jakamaa informaatiota, antaumuksellista pohdintaa ja tiivistä keskittymistä, edessä vielä loppuyhteenveto, joka esitettiin näytelmänä, johon kukaan ei ollut voinut varautua vaan kaikki oli laskettu sen varaan, että tunnelman tuttuus saisi osallistujat suoltamaan suustaan juuri sen, mitä sillä hetkellä tunsivat ja ajattelivat, että mielessä ei edes kävisi estyä olemasta oma itsensä. Salakavalasti saimme sen, mitä varmasti olimme tulleet hakemaan: kokemuksen ilmapiiristä, jossa omatkin opiskelijamme haluaisivat opiskella; asiantuntevan, esiintymistaitoisen, oivaltavan ja omatyylisen, kehon kieleltä häiriintymättömän ohjaajan luotsauksessa, vapaina osallistumaan omalla tavallaan kuitenkin aina toisetkin huomioon ottaen. Varsinainen idylli. Ja myös lohdullista terapiaa, koska todellisuus on konferessiaulan ulkopuolella joltisenkin senkaltaista, että jalkojen, myös omieni, on tavalla tai toisella pakko päästä yltämään maahan saakka.

CC BY-NC-ND Laila Hynninen

 

 

Mainokset