Mitäs pienistä

IMG_1491

Lehdet ovat hiirenkorvalla; mikäs sen somempaa. Pienihän on kaunista. Pienistä puroista ne suuret joet syntyvät. Mikä sen filosofisempaa. Pienuus ei vaan yhtäkkiä tunnukaan niin ihanalta ja mielekkäältä, kun sitä osuu liian monessa kohtaa yhtäaikaisesti omalle kohdalle sillä tapaa, että nuo kaikki pienuudet muuttuvatkin matkan varrella mitättömyyden tunteeksi. Fillaroin tänään iloisesti ja tunnollisesti ekotekomustekauppaan, jossa olin tottunut täytättämään monitoimikoneeni pienen mustesäiliön muutamaa euroa halvemmalla. Kun aikanaan aloin käyttää kyseisen toimijan palveluita, hän korosti minulle kerta toisensa jälkeen väsymättä, kuinka oli fiksua toimia näin, kuinka näin säästyisivät nuo muutamat eurot ja luontoakin samalla. Olin aina nyökytellyt samanmielisesti vastaan. Juuri noista molemmista syistähän olin syrjäisempään pikkupuotiin vaivautunutkin. Tänään olikin sitten toinen ääni kellossa. Tai oikeastaan jo katseesta, ruumiinasennosta ja minuun kohdistumattomasta huomiosta tunnistin pientä jännitystä ilmassa. Edelläni olevalla potentiaalisella asiakkaalla kuului olevan suuremmat mielessä. Kun vuoroni viimein tuli – ja jouduinkin pitämään tiukasti puoliani jälkeeni tulevan ja eteeni tunkevan asiakkaan edessä ollakseni joutumatta viettämään odotuspenkillä ehkä loputtoman ajan, sillä vuorostani hyvin tietoinen toimija ei tehnyt elettäkään minun palvelemisekseni – minulle ehdotettiin oikopäätä vanhan kasetin täyttämisen sijaan uuden kasetin ostamista, koska ehkä se ei muka toimisikaan, koska sehän maksaisi ainoastaan kaksi euroa enemmän. Toimitsijan olemuksessa oli ärtyneisyyttä, vaivautuneisuutta ja torjuntaa. Hän halusi vain päästä minusta mahdollisimman pikaisesti ja ilmeisen lopullisesti eroon. Tästä kaikesta huolimatta olin (taas) niin tyhmä, että ostin sen uuden kasetin häneltä. Hitaaseen mieleeni ei ehtinyt tulla ajatus vain lähteä pois ja mennä johonkin toiseen kauppaan, jossa voisin saada ainakin yhtä hyvää ellei parempaa palvelua. Ja kohdata vähintäänkin johdonmukaisempaa käytöstä. Kirjoitin äsken sulkuihin ”taas”, koska tämä ei ole suinkaan elämäni ensimmäinen kerta, kun annan kävellä ylitseni. Asian pienuuden nimissä. Tekosyynä laiskuuteni. Mielessäni täysin perusteeton suvaitsevaisuus mainitunkaltaisia toimijoita kohtaan, jotka tavalla ja toisella antavat minun ymmärtää, että asiani on niin kovin pieni, että olen vain tyhmä ja pikkuseikkoihin takertuja, mikäli vien suuremmilta ja tärkeämmiltä asioilta heidän ja meidän kaikkien kallisarvoista aikaa. Sillä hehän sen tietävät, millä asioilla tässä maailmassa kulloinkin on minkäkin verran merkitystä.

CC BY-NC-ND Laila Hynninen

Mainokset